Olenhan Meilahdessa joskus vitsaillut, että neurologiassa hoito on odottelua. Katsotaan, miten käy. Tällainen toimettomuushan ei minulta helposti onnistu.
Kävely onnistuu (tuettuna), järki ja puhe kulkee. Toivotaan, että verenpaine laskee. Minähän en ymmärrä, että lääkettä ei saa. Kipulääkettä sentään annettiin, kun pyydettiin.
On se hienoa, että oli mahdollista tulla ja tämä hotelli sairaalassa. Voin käydä lyhyesti monta kertaa, mikä on parempi.
Huomenna tytär Pariisista tulee. Kaukana kotoa on ikävä sairastaa. Minä kun en pysty nyt puhumaan ollenkaan. Piti tuon laryngiitinkin juuri nyt tulla.
Lapin keskussairaalan kalasoppa oli parempaa kuin Meilahdessa
ja aamulla ruispuuro parasta ikinä. Potilashotellissa asuvat saavat ostaa sairaalaruokaa ruokalassa.
Aamuyöllä itkeskelen. Päivällä potilaan omaisen pitää olla tarmokas ja iloinen, toiveikkuutta täynnä. Niin monet kerrat Kari on käynyt minua Meilahdessa tervehtimässä. Tässä vaan on se iso ero, että nyt tilanne on vakava. Ystäväpiirissä on ollut aivoinfarkteja, toivuttu on, siellä Helsingissä. Päästäisiin edes Ouluun.
Pelottaa osastolle meno. Toivottavasti sen kiukkuisen hoitajan työvuoro on päättynyt. Pelottaa verenpaineet. Eilen päänsärky lisääntyi ja vointi heikkeni, vapina yltyi. Monitori kilisi rytmihäiriötä pulssi käväisi pitkästi toisella sataa. Ei konsultoitu lääkäriä, ei saatu särkylääkettä vaan jääpussi. Lapppilaista tehohoitoa, ehkä. Parin tunnin päästä pikkuparasetamoli.
Pitäisikö omaisen riehua, tai tilata ambulanssihelikopteri. Voi tätä avuttomuutta.
Kohta menen sydän pamppaillen osastolle. Miten on yö mennyt, mikä vointi. Tällaista vaati, että huomaan, miten rakas hän on. Tai ehkä sen on huomannut, on vain pitänyt itsestäänselvyytenä.
Tuntia myöhemmin. Nukuttu oli. Verenpainetta oli alennettu kertaluonteisesti, mutta jatkuvaa lääkitystä ei aloitettu. Vielä ei saatu sairaalapyjamaa ylle. Omissa pyjamahousuissa kolmatta päivää. Pitäisikö omaisen tähänkin puuttua. En halua olla hankala omainen. Se voi kostautua potilaalle.
Maanantaina on lääkärin kierto. Sitten saadaan kai hoitosuunnitelma. Viheliäistä sairastua kaukana kotoa ja vielä viikonloppuna.
Kiitokset tsemppiviesteistä. Ne ovat tärkeitä molemmille. En millään ehdi vastaamaan henkilökohtaisesti.
Tabletilla yhden sormen järjestelmä ja pienen järjen yhdistelmä on aika kömpelö. Sorry siitä.
Kävely onnistuu (tuettuna), järki ja puhe kulkee. Toivotaan, että verenpaine laskee. Minähän en ymmärrä, että lääkettä ei saa. Kipulääkettä sentään annettiin, kun pyydettiin.
On se hienoa, että oli mahdollista tulla ja tämä hotelli sairaalassa. Voin käydä lyhyesti monta kertaa, mikä on parempi.
Huomenna tytär Pariisista tulee. Kaukana kotoa on ikävä sairastaa. Minä kun en pysty nyt puhumaan ollenkaan. Piti tuon laryngiitinkin juuri nyt tulla.
Lapin keskussairaalan kalasoppa oli parempaa kuin Meilahdessa
ja aamulla ruispuuro parasta ikinä. Potilashotellissa asuvat saavat ostaa sairaalaruokaa ruokalassa.
Aamuyöllä itkeskelen. Päivällä potilaan omaisen pitää olla tarmokas ja iloinen, toiveikkuutta täynnä. Niin monet kerrat Kari on käynyt minua Meilahdessa tervehtimässä. Tässä vaan on se iso ero, että nyt tilanne on vakava. Ystäväpiirissä on ollut aivoinfarkteja, toivuttu on, siellä Helsingissä. Päästäisiin edes Ouluun.
Pelottaa osastolle meno. Toivottavasti sen kiukkuisen hoitajan työvuoro on päättynyt. Pelottaa verenpaineet. Eilen päänsärky lisääntyi ja vointi heikkeni, vapina yltyi. Monitori kilisi rytmihäiriötä pulssi käväisi pitkästi toisella sataa. Ei konsultoitu lääkäriä, ei saatu särkylääkettä vaan jääpussi. Lapppilaista tehohoitoa, ehkä. Parin tunnin päästä pikkuparasetamoli.
Pitäisikö omaisen riehua, tai tilata ambulanssihelikopteri. Voi tätä avuttomuutta.
Kohta menen sydän pamppaillen osastolle. Miten on yö mennyt, mikä vointi. Tällaista vaati, että huomaan, miten rakas hän on. Tai ehkä sen on huomannut, on vain pitänyt itsestäänselvyytenä.
Tuntia myöhemmin. Nukuttu oli. Verenpainetta oli alennettu kertaluonteisesti, mutta jatkuvaa lääkitystä ei aloitettu. Vielä ei saatu sairaalapyjamaa ylle. Omissa pyjamahousuissa kolmatta päivää. Pitäisikö omaisen tähänkin puuttua. En halua olla hankala omainen. Se voi kostautua potilaalle.
Maanantaina on lääkärin kierto. Sitten saadaan kai hoitosuunnitelma. Viheliäistä sairastua kaukana kotoa ja vielä viikonloppuna.
Kiitokset tsemppiviesteistä. Ne ovat tärkeitä molemmille. En millään ehdi vastaamaan henkilökohtaisesti.
Tabletilla yhden sormen järjestelmä ja pienen järjen yhdistelmä on aika kömpelö. Sorry siitä.
1 kommentti:
Paljon terveisiä ja pikaista paranemista, saammehan jatkaa Potkulautamiehen blogin lukua vielä, koska siellä on aivan mahtavaa tekstiä. Ja Potkulautamies itsessäänkin on mahtava, aina niin kohtelias ja jää juttelemaan. Voimia kokko perheelle.
Toivottaa asunato A26 eli Karla ja Herra Möttönen
<3
Lähetä kommentti