lauantai 16. syyskuuta 2017

Pitäisikö lukea Fifty Shades vai matkustaa Burmaan?

Lukupiirissä oli jo valittu ensi kuun kirja, kun eräs meistä harmaantuneiden vanhimmista pohdiskeli, pitäisikö lukea Fifty Shades of Grey - ennen kuin kuolee.  Meidän hiuksissamme oli aika monta harmaan sävyä.  Epäilemättä se on roskakirja, mutta mikä siinä on, kun sitä niin valtavasti luetaan.  Eräs meistä lupasi vähän paneutua aiheeseen. Jääkö jokin tärkeä ilmiö kokematta.

Tässä iässä monet jo tekevät listoja: 100 asiaa, jotka on ehdittävä ennen kuolemaa ja sen sellaista.   En ole aloittanut, mutta ehkäpä olisi syytä.  Entistä useampi asia elämässä alkaa olla sellainen, että ei enää jaksaisi. Mitäpä tästä opimme, tartu hetkeen.  Vanhana on jo liian myöhäistä.

Toivottavasti tästä kuntoudun, että jaksan vielä Burman (nyk. Myanmar) matkan.  Kun nuorena luin Somerset Maughamin kirjat kirjaimellisesti puhki, en osannut kuvitellakaan, että niin monen novellin ja romaanin tapahtumapaikat ehtisin nähdä.  Burma, Rangoon ja Mandalay puuttuvat listalta.  Paitsi että en siellä Maughamin takia kävisi, vaan rakkaan tyttäreni ja vävyn takia. Ehkäpä otan Burman  suunnitelmiin, jos verisuonistenttini selviää jälkitarkastuksesta.

Ikinä ei tiedä, mistä voi haaveilla.  Alle 20-vuotiaana istuin iltaisin kirjastossa ja kuuntelin läpi tärkeimmät oopperat ja sinfoniat.  Olihan sanottu, että kuuroudun alle 40-vuotiaana.  Ajattelin, että kuuluu yleissivistykseen kuunnella nämä.  Eikä olisi arvannut, että liki 50 vuoden kuluttua minulla on kausikortti Musiikkitalon ja kuulen vielä aika paljon, sillä lääkärit oppivat tällä välin kuulonparannusleikkauksien tekemisen.

Ehkäpä voinkin vielä matkustaa Burmaan, mutta en taida jaksaa lukea Fifty Shades of Grey.  Paitsi että nyt on meneillään Duodecimin Kiehtovat Geenit ja sen lukeminen on ehdottomasti yksi niistä sadasta asiasta, joka kannattaa tehdä ennen kuolemaa.
 

Ei kommentteja: