keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Pelargoniafilosfiaa mätäkuulle

Prinssi Charlesin kerrotaan jutelleen kasveille. Ja häntä pidettiin muutenkin kummallisena.   Winchesterissä köynnösruusuni tarvitsivat suihkuttamista Multiorosella, leikkaamista (pruning), kuolleiden kukintojen poistamista (deadheading).  Kun niiden kanssa oli seurustellut tunnin tai kaksi, ei mennyt kuin pari päivää ja ruusut kiittivät hoitajaansa kukkaloistolla.

Sairaalassa ollessani kirvat olivat syöneet terassilta orvokit. Tuho oli niin totaallista, että ne joutuivat biojätteisiin. Alkukesästä hankittujen vaaleanpunaisten pelargonioiden ensimmäiset kukat olivat kuihtuneet.  Ei näkynyt ensimmäistäkään uutta nuppua.  Niinpä sanoin, nyt jos ette heti aloita kukintaa, uhkaa lähtö biojätteisiin. Ei mennyt kuin kaksi päivää ja pelargoniressukat puskevat hädissään uusia nuppuja. Kohta ovat taas kukassa.

Mielenkiintoista - tuli huono omatunto siitä, että olin kukkia niin tylysti uhkaillut. Kukkien pitää saada kukkia ilosta, ei pelosta.
 

Ei kommentteja: