Jo helmikuussa vein kevätesikot parvekkeelle. Seuraavaksi lentävät kanervat biojätteeseen - tilalle narsissit. Winchesterissä kevään odotus alkoi tammikuussa, lumikellot, snowdrops, nousivat kukkimaan. Katedraalin muurin kupeessa valtava vanha puu puhkesi voimakkaasti tuoksuviin valkoisiin kukkiin leutoina talvina jo tammi-helmikuun vaihteessa. Siitä tiesi kevään alkaneen.
Maaliskuu, silloin lapsena maalla oli aina talven paras kuukausi. Aurinko paistoi, oli hyvä hiihdellä etenkin pimeän tultua, pakkasen kiristyessä kirkkaalla kuutamolla. Hanki kantoi. Jälkikäteen olen vähän ihmetellyt, mitenkä lapsena sain lähteä yksin pimeässä hiihtelemään metsiin. Tosin äitini mielestä oli tärkeintä olla reipas tyttö, joka ei koskaan itkekään.
Maaliskuussa on myös syntymäpäivä. Lapsena sitä odotettiin hartaasti, sain syntymäpäivälahjan, äiti teki kakun ja sain kutsua vieraita. Kun täytin 7 vuotta, Mankkisen Raija toi lahjaksi kukkapaketin. Siinä oli yksi tulppaani. Se oli elämäni ensimmäinen kukkalahja. Voi, miten olinkaan ylpeä ja onnellinen. Olin jo niin iso tyttö, että minä saan lahjaksi kukkia. Ei mitään lapsellista.
Tässä iässä syntymäpäiviin liittyy jo haikeus. Ei voi olla laskeskelematta: montakohan näitä vielä saan juhlia? Ja ajatella iloisesti toisinpäin: Näin monta hyvää vuotta olen jo saanut elää. Elämälle Kiitos! Tietokirjailijakoulutuksessa kielipoliisi Riitta Suominen opetti, että kirjailija saa käyttää elämässään vain yhden huutomerkin. Eikös se tuohon sovi?
Sitten onkin vuorossa julmin kuukausi, huhtikuu. T.S. Eliotin ehkä tunnetuin säe. Julma on Suomenkin huhtikuu, ei enää talvi, ei vielä kevät. Takatalvi, räntää, välillä lämmittävä aurinko, ja lumisateessa sanotaan: uusi lumi, vanhan surma. Luultavasti tarkoitettiin vanhaa lunta, ei ihmistä.
APRIL is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgetful snow, feeding
A little life with dried tubers.
Sairastelublogissani onkin enemmän tapahtumia. Sillä rintamalla onkin ollut ihan turhan vilkasta.
Maaliskuu, silloin lapsena maalla oli aina talven paras kuukausi. Aurinko paistoi, oli hyvä hiihdellä etenkin pimeän tultua, pakkasen kiristyessä kirkkaalla kuutamolla. Hanki kantoi. Jälkikäteen olen vähän ihmetellyt, mitenkä lapsena sain lähteä yksin pimeässä hiihtelemään metsiin. Tosin äitini mielestä oli tärkeintä olla reipas tyttö, joka ei koskaan itkekään.
Maaliskuussa on myös syntymäpäivä. Lapsena sitä odotettiin hartaasti, sain syntymäpäivälahjan, äiti teki kakun ja sain kutsua vieraita. Kun täytin 7 vuotta, Mankkisen Raija toi lahjaksi kukkapaketin. Siinä oli yksi tulppaani. Se oli elämäni ensimmäinen kukkalahja. Voi, miten olinkaan ylpeä ja onnellinen. Olin jo niin iso tyttö, että minä saan lahjaksi kukkia. Ei mitään lapsellista.
Tässä iässä syntymäpäiviin liittyy jo haikeus. Ei voi olla laskeskelematta: montakohan näitä vielä saan juhlia? Ja ajatella iloisesti toisinpäin: Näin monta hyvää vuotta olen jo saanut elää. Elämälle Kiitos! Tietokirjailijakoulutuksessa kielipoliisi Riitta Suominen opetti, että kirjailija saa käyttää elämässään vain yhden huutomerkin. Eikös se tuohon sovi?
Sitten onkin vuorossa julmin kuukausi, huhtikuu. T.S. Eliotin ehkä tunnetuin säe. Julma on Suomenkin huhtikuu, ei enää talvi, ei vielä kevät. Takatalvi, räntää, välillä lämmittävä aurinko, ja lumisateessa sanotaan: uusi lumi, vanhan surma. Luultavasti tarkoitettiin vanhaa lunta, ei ihmistä.
APRIL is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgetful snow, feeding
A little life with dried tubers.
Sairastelublogissani onkin enemmän tapahtumia. Sillä rintamalla onkin ollut ihan turhan vilkasta.
1 kommentti:
Odottelemme tässä vain, että minkähänlaiset kevättulvat tällä ennätyslumimäärällä tulee....mihinkäähän ei ole vuoden 2005 jälkeen valmistauduttu, Kittilässäkään....muuta kuin paljon puhuttu....
Aikoinaan, työelämässä, kiinnitin vuosittain huomiota, kun alkoi vk 8 ja oli töihin lähtö lauantaiaamuna asiakkaita vaihtaan, niin yleensä tuli jo aamusta sellainen auringon kajo ja itselle tunne, että tästä se kevät alkaa nopeasti....varsinkin, kun töitä oli hullun lailla seuraavat 3 hiihtolomaviikkoa, ettei ehtinyt paljon ulos taivastelemaan ja sitten jo oltiinkin hyvänmatkaa maaliskuun puolella......
Lähetä kommentti