Siivosin antiikkipiironkiani. Laitan siihen tärkeitä papereita ja tavaroita. Eli kun minusta aika jättää, voin sanoa, piirongin laatikosta löytyy kaikki tärkeät paperit. Kuten hoitotahto, edunvalvontavaltuutus, luettelo hautajaisvirsistä ja muuta sellaista tarpeellista, jota tarvitaan kun en itse enää jaksa tai ymmärrä. Piirongin lokeroissa on postimerkkejä, kirjekuoria, postikortteja ja etanapostimerkkejä.
Siivotessani löysin postikortteja, jotka olivat niin rumia, että en ollut 30 vuoteen kehdannut kenellekään lähettää. En aio lähettää vastakaan ja niipä heitin pois. Paljon muutakin tarpeetonta on kulkeutunut muutosta toiseen.
Yksi postikorteista oli Rooman Santa Maria in Aracoeli-kirkon Bambino Jesus. Bambinon oli krouvisti veistänyt joku fransiskaanimunkki Getsemanesta tuodusta öljypuusta 1500-luvulla. Bambinolla uskottiin olevan ihmeitä tekevä vaikutus. Kiitolliset ihmiset olivat peittäneet sen jalokivillä ja kullalla kiitokseksi hyvistä ihmeistä. Ehdin nähdä Bambinon monta kertaa. Minuun se teki enemmän vaikutusta kuin Vatikaani. Ostin sieltä myös rukousnauhan, joka kulki muutosta toiseen ja aina roikkui jonkin taulun tai peilin kulmasta. Winchesterissä riippui porraskaiteen päätytolpassa, mikä toimi myös naulakkona. Joskus naulakkoon tuli liian suuri takkikuorma ja rukousnauha katkesi viiteen osaan. Se on odottanut korjaajaa vasta noin 20 vuotta. Eihän halpaa matkamuistoa kehtaa minnekään kultasepälle viedä. Niinpä se odottaa rakkaan Kyllikki-tätini keuhkotautiparantolassa maalaamassa posliinituhkakupissa. Kyllikki-täti kuoli kauan sitten. Muisto on rakas.
Bambino Jesus varastettiin kirkosta vuonna 1994. Olihan sen ympärillä paljon arvokasta jalometallia. On pohdittu, löytyykö Bambino joskus jonkun oligarkin tai muun keräilijän jäämistöstä. Vai onko kulta sulatettu, jalokivet irrotettu ja Jeesus heitetty takkaan. Muisto on tallella. Ja onhan minulla kaikki hyvin. Mistäpä me tiedämme, onko katkennut ketju varjellut minua myös tuhkakupista käsin. Taidan silti korjauttaa sen ja etsin sille paremman sijainnin kodissani.
Joskus on myös rikkinäisiä muistoja. Onnellisuus onkin paljolti vain hyvää muistojenkorjaustaitoa. Kaikkein huonoimmat muistot joutavatkin jo roskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti