Jouluna kun kaiken pitäisi olla hyvin. Jouluruokaa maistaa kunnon väki, kunnon väki. Miksi jouluna kaiken pitää onnistua? Alkoholistiperhe sietää juoppoaan mitenkuten pitkin vuotta, mutta jouluaattokänni on anteeksiantamaton. Päivällä ostoskeskuksessa vahvasti juopunut pariskunta riiteli rajusti, kaikki tavalliset ja harvinaisemmatkin kirosanat huudettiin suureen ääneen. Ei sentään lyöty. Bussipysäkillä toivoimme, ettei heillä ole lapsia kotona odottamassa. Joulu siis herkistää. Vuoden muina päivinä känniläisten meuhkaamista ei olisi käyty murehtimaan ventovieraiden kesken. Kaikilla hyvä tahto.
Jouluna tietysti pitää sääliä yksinäisiä vanhuksia. Niin minäkin öitä valvon. Iäkkäälle äidille ei tuntuneet mitkään ehdotukset kelpaavan ja niinpä hän on yksin. Ja meillä kaikilla on paha olla. Omat lapset ja lapsenlapsi ovat maailmalla. Heillä kai sentään on hyvä olla.
Emme hankkineet joulukuusta. Joulukoristeita ehkä olisi ollut kellarikomerossa. Emme hakeneet niitäkään. Rakensin joulupuun jalkalamppuun. Siihen ripustin ystävien ja sukulaisten joulutervehdykset, Englannin vuosilta tarttunut joulutraditio.
Aamulla keittelen joulupuuron ja kuuntelen radiosta Noita Nokinenän joulun. Eiköhän se edelleen ole ohjelmistossa. Jos ei, eroan Ylestä. Perustan www.eroaylestä.fi -sivuston.
Hyvää Joulua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti