Joulupuu rakentuu iloista ja surusta

Leikkasin lehdestä piispa Irja Askolan joulutervehdyksen ja teippasin sen jääkaapin oveen.  Jos on Kirkko- ja kaupunki jäänyt lukaisematta, kannattaa etsiä käsiin. Hän toivotti siunausta kaikenlaisiin jouluihin. Iloisiin ja väsyneisiin. Näköislehti löytyy myös netistä, numero 48 sivu 25.

Jouluna kun kaiken pitäisi olla hyvin.  Jouluruokaa maistaa kunnon väki, kunnon väki.  Miksi jouluna kaiken pitää onnistua?  Alkoholistiperhe sietää juoppoaan mitenkuten pitkin vuotta, mutta jouluaattokänni on anteeksiantamaton. Päivällä ostoskeskuksessa vahvasti juopunut pariskunta riiteli rajusti, kaikki tavalliset ja harvinaisemmatkin kirosanat huudettiin suureen ääneen.  Ei sentään lyöty.  Bussipysäkillä toivoimme, ettei heillä ole lapsia kotona odottamassa.  Joulu siis herkistää. Vuoden muina päivinä känniläisten meuhkaamista ei olisi käyty murehtimaan ventovieraiden kesken. Kaikilla hyvä tahto.

Jouluna tietysti pitää sääliä yksinäisiä vanhuksia.  Niin minäkin öitä valvon. Iäkkäälle äidille ei tuntuneet mitkään ehdotukset kelpaavan ja niinpä hän on yksin. Ja meillä kaikilla on paha olla. Omat lapset ja lapsenlapsi ovat maailmalla. Heillä kai sentään on hyvä olla.

Emme hankkineet joulukuusta.  Joulukoristeita ehkä olisi ollut kellarikomerossa. Emme hakeneet niitäkään.  Rakensin joulupuun jalkalamppuun.  Siihen ripustin ystävien ja sukulaisten joulutervehdykset, Englannin vuosilta tarttunut joulutraditio.

Aamulla keittelen joulupuuron ja kuuntelen radiosta Noita Nokinenän joulun. Eiköhän se edelleen ole ohjelmistossa.  Jos ei, eroan Ylestä. Perustan www.eroaylestä.fi  -sivuston.

Hyvää Joulua

Joulupukki ja tunturiänkyrä

Jouluna ympäri maailmaa leviää Ylen pätkä joulupukin matkaan lähdöstä. Ylen mukaan Joulupukki asuu Korvatunturilla, tunturiänkyrä Kittilässä.

Edelleenkään en ota kantaa hissikiistaan, sen setvimisen hoitaa muut instanssit eikä se minulle kuulu.
Kittilän kunnanjohtaja kirjoitti aiemmin tänä vuonna Lapin Kansan kolumnissaan Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää-kirjasta. "Kun kirjoittaa kirjasta, pitäisi aina tehdä joku juonipaljastus. Sen sijaan teen toisenlaisen paljastuksen: päähenkilö - 35-vuotias, Helsingistä muuttanut, vihreä, korkeasti koulutettu, Naisasialiitto Unionin entinen aktiivi, feministikunnanjohtaja - ei ole puhtaasti kuvitteellinen hahmo, vaan hänellä on esikuva elävässä elämässä."

Toki luin Jääräpään.  Taiteellisen vapauden nimissä suotakoon kaikkien lappilais- ja saamelaismiesten kuvaaminen vähämielisiksi vaimonpieksijöiksi. Vain kunnanjohtajasta paistaa järjen valo. Kuvitelkaapa, jos niin olisi kirjoitettu jostain etnisestä vähemmistöstä. Kirjailija kai oli ajatellut olevansa hauska.  Minusta se oli lähinnä ilkeä.  

Hihani kärähti lopullisesti Ylen Stradan ohjelmatietoja lukiessani toissa perjantaina: Kittilän kunnanjohtaja Anna Mäkelä vastaan tunturiänkyrät. Eipä sitä sitten ohjelmassa ajettukaan. Ehdin silti mieleni pahoittaa. Ylen vaan ei sovi käyttää yhden kunnan asukkaista halventavaa termiä. Lappilaisten tunturiänkyröiden äänin 22-2 antamat potkut eivät vielä tee Mäkelästä sankaria sen enempää kuin kuntalaisista änkyröitä.  Ylen uusi etiikkajohtaja voisi nyt väsätä Kittilän kunnan asukkaille anteeksipyynnön. 

Vain muutaman vuoden Kittilässä asuneena tunnen sieltä syrjäkyliä myöten paljon enemmän vanhoja, vaikeissa oloissa ja köyhyydessä elämäntyönsä tehneitä vanhoja ihmisiä - paljon enemmän kuin Ylen toimittajat ja Anna Mäkelä yhteensä.   Tunnen myös joitakin kunnanvaltuutettuja.  He ovat ihan tavallisia lappilaisia ihmisiä. Pienyrittäjiä, opettajia, sairaanhoitajia, jotka ovat vaaleissa ansainneet kuntalaisten luottamuksen. Tavalliset lappilaiset ihmiset ovat vähintään  yhtä mukavia kuin joulupukki.

Seuraavaksi kirjoitan sitten joulublogini, jossa unohdetaan niin feministi- kuin tunturiänkyrätkin.

Loppusiivous eli tilaa uudelle

Meille on ensi viikolla tulossa vauva visiittiin. Hänelle siis tehdään tilaa.  Kun taloa rakennetaan, ja se valmistuu, tehdään loppusiivous.  Vanhalla ihmisellä elämänhistoriaa ja tavaraa kertyy nurkkiin. Se tarkoittaa sitä, että mitään uutta ei enää mahdu.  Niinpä on aika tyhjentää kaikenlaista turhaa ja tehdä omaa loppusiivousta.  On tarpeellista vähentää omia vanhoja ennakkoluulojaan, tehdä tilaa tuoreille ajatuksille.

Aloitimme kirjahyllystä.  Liki 40 vuoden yhteiselämän jälkeen puolisoni Potkulautamies on vihdoinkin tullut siihen tulokseen, että kaappien siivous on hyvä projekti. Aloitimme kirjahyllystä. Siinäpä tuli käytyä koko aikuisiän elämä läpi. Minun ikäpolveni suhtautuu kirjoihin suurella kunnioituksella. Laaja kirjasto oli sivistyskodin symboli.

Kirjoittaessani hankin lähdeaineistoa hyllymetrikaupalla.  Silloin huomasin, että aika paljon kirjoitetaan - jopa julkaistaan huonoja kirjoja. Se helpotti hyllyn tyhjennystä.  Kierrätyskeskukseen voi viedä myös kirjoja. Sinne vietiin ehkä pari sataa kirjaa, ne turhanaikaisimmat.  Muutama hyvä sai paikan ystäväpastorin hyllyssä.

Itsekin ihmettelin kirjoja pois heittäessäni kiinnostukseni aikakausia - oikeustieteestä jäi Suomen Laki I ja II.  Vain muistuttaakseni, että näitäkin aikanaan opiskelin.  Systemaattista teologiaa eksegetiikkaa, hiljaisuuden viljelyä, liturgiaa, pois jouti pari metriä. Aikanaan nekin tuli luettua. Seuraava vaihe oli psykologia.  Heinz Kohutin How does analysis cure ja Eric Bernen Games people play ja Sex in human loving saivat jäädä muiden muassa. Taidanpa lukaista transaktioanalyysistä uudemman kerran.  Tasa-arvoisesta avioliitosta puhuttaessa ei paljon rakkautta muistettu.  Olisiko jo aika rehabilitoida rakkaus.

Seuraava aikakauteni oli aivotutkimus ja lähdeaineisto kirjoihini. Kymmenkunta hyllymetriä on vielä Levillä. Kaunokirjallisuutta en kovin paljon ole harrastanutkaan, enimmäkseen näyttää olevan englantilaisia klassikoita lasteni itselleen hankkimina pokkaripainoksina. Eräät Somerset Maughamin Penquin Booksin paperikantiset eivät kelpaa edes kierräykseen, Ne on kirjaimellsiesti luettu puhki ja sivut ovat irrallaan.  Ehjät toki jäävät hyllyyn. Dekkareita jätin pari metriä. Ainakin Åsa Larssonit saatan lukea muutaman vuoden kuluttua toiseen kertaan.

Olemme hankkineet terassille jouluvalot.  En ole erityisemmin jouluvalohenkilö, mutta pitäähän vauvalla olla jouluvalot. Arabianrannan lainaus- ja kierrätyspalstalta löytyi muutamassa minuutissa vauvalle sänky, hoitoalusta ja kylpyamme.  On täällä mukavia ihmisiä.  Ja sitten visiitin jälkeen voimme palauttaa.  Kellarikomeroon kun ei enää mahdu mitään.  Se on seuraava projekti.
Toivottavasti jo ennen ensi joulua. Itsekin aloitin kierrätyksen verkossa.


Kirjahylly ei enää pursuile yli laitojensa.  Sinne tuli tilaa.  Kuinkahan rakentaisi vähän avaruuttaa mieleensä.  Seuraavaksi kai sydämeeni joulun teen. Panee ihan ajattelemaan tämä omakeksimäni viisaus.   Mitä olisi siivottava mielestä kun tekee tilaa uudelle?

Eilen päivitin myös Sairaan hyvä potilas-blogini.