Liki puolitoista miljoonaa ihmistä katsoi viime lauantaina Maikkarillta Putousta. Eli joka viides suomalainen vietti lauantai-iltaa telkkarin ääressä. Silti siitä ei tuttava/ystäväpiirissäni kukaan puhu mitään. Helsingin Sanomien Luokkakoneessa yksi alaluokkakriteeri olikin Maikkarin katsominen. Eliitti kun katsoo vain Teemaa Yleltä.
Viime viikolla oli merkkitapaus myös Kansallisoopperassa, Karita Mattila Jenufassa. Mielestäni Mattila on loistava. En ollut Kansallisoopperassa. Facebookissa oli kavereilta aiheesta päivityksiä, ihan kuvien kanssa.
Olen lueskellut Somerset Maughamin elämäkertaa, ties kuinka monenteen kertaan. Niin moneen kertaan, että kirja on ihan hiirenkorvilla. Mauhgham on siis mielikirjailijani ja olen lukenut myös hänen kirjansa niin moneen kertaan, että liki 40 vuotta vanhoista Penquin Booksin pokkareista sivut irtoilevat.
Eilen luin elämäkerrasta kohtaa, jossa kerrotaan, miten perusteellisesti Maugham luonnosteli henkilökuvauksiaan muistivihkohinsa. Hän tarkkaili ihmisiä ja pysyi sitten muutamin sanoin kuvaamaan novellinsa henkilön lukijalle ilmieläväksi sielun silmille. Se on ammattitaitoa. Harjoitus teki mestarin ja mestari harjoittelee aina. Maughamin lukemisesta oli hyötyä Englannissa. Siellä kun ollaan luokkien suhteen valikoivia. Olin Maughamin kirjoista oppinut niin hyvin double negativiin, että minua luultiin hyvin koulutetuksi älyköksi. I am not too unhappy.
Putousta katsellessani nauroin vedet silmissä. Olin jo etukäteen käynyt varmistuspissalla, ettei tarvinnut nauraa pissat housuissa. Komedia on vaikea laji, eikä kaiken aikaa voi livenä onnistua täydellisesti. Sieluni silmillä näen Jussi Vatasen tai Armi Toivasen kehittävän hahmojaan samalla tavoin kuin Somerset Maugham pelkisti tarkkailemansa ihmiset sanoiksi sata vuotta sitten. Ymmi Hinaajasta tykkäsin niin paljon, että äänestin. Luin jostain, että vain maalaiset äänestävät. Olen siis maalaissielu.
Tämän vuoden Putous on tavoittanut niin tarkasti useita tämän hetken ilmiöitä, että minulle se on satiirin lisäksi tai sijasta oikeastaan kulttuuria. Minulle ei ole avautunut, keille kuuluu hahmojen tekijänoikeudet. Jostain olen ymmärtänyt, että näyttelijät rakentavat hahmonsa itse. Kuinka tuttuja he ovatkaan! Olin vähällä googletellessani tykätä Ymmi Hinaajaa Facebookissa. Sitten ajattelin, että hyvänen aika, jospa joku tuttuni näkee, olisipa noloa. Mutta käynpä nyt kuitenkin. Nuoruusvuosiltani muistan monia Antskuja ja onko ketään, joka ei ole kokenut illallispöydässä myötähäpeää Heikkis-Jamon showsta. Huomasittehan twitterissä, että Tuomas Enbuske on ihastunut Antskuun.
Koska olen täällä Kittilässä, saan siis olla maalainen ihan luvan päältä. Kunnanjohtaja Anna Mäkelä kirjoitti tänään Lapin Kansan kolumnissaan osuvasti, että Kittilässä on runsaasti eliittiä: kaikki miehet metsästävät. Olen myös avannut hiihtokauden kahden vuoden tauon jälkeen. Aluksi raivasin 200 metriä umpihankeen. Siinä ainakin näkee työnsä jäljen.
#putous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti