On kysytty, mitä nyt tehdään? En todellakaan tiedä. Sunnuntai-hesarissa oli tänäänkin järkyttävää raportointia naisten ympärileikkausilpomisesta Keniassa. Oli ihan vaikea lukea. Valokuvaaja Meeri Koutaniemi oli kai viime vuonna voittanut kaikki mahdolliset valokuvaajapalkinnot. Jatkukoon sama kansainvälisillä palkinnoilla.
Miksi siis Intia eikä Keski-Afrikka? Lähinnä kai sen vuoksi, että ei ole paljon boikotoitavaa tuontitavaraa - Hesarin juttu oli Keniasta, korkeintaan marketin leikkokukat. Ehkä seuraavaksi boikotoidaan kukkia. Eihän se ihan niin mene. Työpaikkoja kun tarvitaan kehitysmaissakin. Mutta emme kai voi vaatia joltain tuotantolaitosten tarkastajalta, että ympärileikattuja ei saa ottaa töihin. Eikö ollutkin hävytöntä, että poikien ympärileikkaukset tekee lääkäri, naisia saa silpoa partakoneen terällä kuka tahansa.
Intia on G20 maa, siellä on teollisuutta, siellä on paljon siivottoman rikkaita ihmisiä ja toisaalta suunnatonta köyhyyttä ja kastittomien daliittien asema on kauhistuttava. Kyllä, tein tänään Hesarin luokkatestin. Mitenkä sitä mukamas piti tehdä se, kun tietää jo valmiiksi olevansa hyväosainen.
Vuosi sitten Intiassa näin köyhyttä korkeintaan pikkuisen limusiinin ikkunasta. Raiskausmielenosoitusten vuoksi oltiin juuri sulkemassa keskustan liikennettä, ehdimme hädintuskin alta pois. Olimme tulossa Imperialista. Imperialissa on aikamatkalla sadan vudoen takaiseen menneen maailman loistoon, brittiläisimperiumin kulta-aikojen reliikkiin. Sen vuoksi kontrasti mielenosoituksen aiheeseen oli niin räikeä. En sentään Imperialissa asunut, käytiin vain drinkeillä katsomassa kuuluisaa rakennusta, jolla on hieno historia.
Kiitos lukuisista kannustusviesteistä. Ehkä todellakin on niin, että internetin ja sosiaalisen median ansiosta on mahdollista vaikuttaa - pohtimalla valintojensa eettisyyttä. Kaisa Raittila laittoi viestissään linkin Facebookin Dalitien solidaarisuusverkosto - Dalit Solidarity Network in Finland sivuille. Kastittomia dalitinaisia kai raiskataan erityisen paljon. Käykääpä lukemassa.
Siitä saa sopivasti perspektiiviä oman yhteiskuntaluokkatestinsä tulokseen. En ole koskaan ollut eikä minusta enää tule naisasianaista tai feministiä. Ihmisoikeusidealisti silti haluan olla. Ehkä on aika ottaa selvää, mitä Amnesty International Suomessa nykyisin puuhaa.
Minulle oli iloinen yllätys, kuinka paljon blogia aiheesta luettiin ja miten paljon sille tuli vastakaikua. Ehkä nyt on hyvä aika toimia, kunhan keksitään oikea ja hyvä tapa vaikuttaa. Kiitos kannustuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti