maanantai 26. elokuuta 2013

Miksi poltat tupakkaa?

Miksihän minulta ei kukaan ikinä kysynyt tätä?  Saattaa olla, että olisin ratkaissut arvoituksen ja lopetellut aikaisemmin.  Ei, en ollenkaan väitä, että taistelu olisi voitettu.  Ensi päivien euforian jälkeen on vuorossa tylsistyttävä asemasotavaihe.

Onhan minulla syitä ja tekosyitä.  Mutta on liian helppo sanoa, nyt pitää lopettaa tupakan poltto.  Miksei ilkeille ihmisille sanota, että lopetapa ilkeily.  Että jos joku haluaa saada jonkun lopettamaan tupakanpolton, on viisainta kysyä kauniisti: Miksi poltat? 

Saatan tietysti huomenna aloittaa uudestaan.  Kyllähän tässä notkahdin välillä pikkusikareihin.  Ne vaan on niin pahoja, että yritän hankkia korvaushoidon muilla konstein.  Nicotinell-pastillit ovat osoittautuneet parhaiksi.  Nikotiinilaastari on tosi hyvä, mutta olen allerginen laastarille. Purkka oksettaa.  Ruokatorvi ja vatsa ei vaan tykkää nikotiinipastillista tai ehkä siitä keinomakeutusaineesta.

Lääkäri ehdotti sähkötupakkaa.  En vaan ole saanut aikaiseksi hommata. Näillä siis mennään. Samalla voi tehdä vaikka elämäntaparemontin  - eikö ole inhottava sana?  Minä en kyllä ikinä sellaista tekisi.  Alkoholi vaan saa aikaan sen, että tekee koko ajan mieli tupakkaa.

Seinäjoella oli toisena esiintyjänä rapmummo Eila, joka kertoi lihonneensa 20 kiloa lopetettuaan tupakoinnin.  Pitää siis katsoa mitä syö, jos ei aio lihota 20 kiloa. Ja jos ei aio lihota 20 kiloa, pitää varmaankin lähteä lenkille.  Onkos tämä sitten elämäntaparemontti?   Ei ole.

Minä vaan kysyin itseltäni, miksi?  Ja sitten totesin, että oikeastaan ei enää tarvitse polttaa.  Se on ihan hyvä juttu.  Jos taas sivuvaiktuksena tulee liian syvä masennus, pitää vaan itsekseen miettiä, haluaako pitkän ja synkän loppuelämän vai suostuuko vähän lyhyempään ilman masennusta. Tupakoinnin lopettaminen on siis ihan mielenkiintoista.  Tässä löytää itsestään ihan uusia asioita.


#tupakka  #sähkötupakka


Ei kommentteja: