torstai 30. toukokuuta 2013

Tiputusta ja tiimalasia


Minullakin on nyt immunoglobuliinitipan jälkeen kunto hieman parempi, mutta kilpailuun ei vielä ole asiaa. Kaikki meni siis hyvin, parin viikon kuluessa näkee, mikä on lopputulos. Hyvältä näyttää. Kiitos kysymästä.

Päiväsairaala on hieno keksintö ja hyvin meni tipan laitot. Melkein kaikki oli hienoa ja nykyaikaista.  Paitsi hoitajien tietokoneet. Vaikka potilastietoihin oli vähän kirjattavaa, lääkkeen nimi, verenpaine ja lämpö aloitettaessa ja lopetettaessa, tiputusnopeus.  Tapahtumia siis on sangen niukasti.  Mutta hoitaja istui valtaosan ajasta päätteellä.  Pikku luukkuja auki, klik, tiimalasin tuijotusta, luukku kiinni, toinen esiin.  Olen nähnyt ennenkin samantyyppisiä ohjelmia: 1990-luvun alussa. Hoitaja oli koneen kanssa ihan näpäärä, ei siitä ollut kysymys. Kertakaikkiaan en voi käsittää. Ongelma on tunnistettu niin kauan kuin olen terveyspolliitikkaa Suomsssa seurannut (vuosituhannen vaihteesta).  Hankkeita ja projekteja on käynnistetty ja kuopattu, mitään ei ole saatu aikaan.  Turhanaikaisemmistakin asioista haetaan syyllisiä, miksei tästä?

Terveydenhuollossa sanotaan aina, tarvitaan lisää auttavia käsiä.  Ei pidä paikkaansa, auttavat kädet lepäävät hävyttömän suuren osan työajasta näppäimistöllä odottaen luukkuen aukeamista tiimalasin kuva silmissä.

Ei kommentteja: