keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Eroahdistusta ja uuden alkua

Eilen purettiin vanha kone pois ja tyhjennettiin.  Otettiin kai jotain tikulle.  Mutta joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään. Siinä vilisi poistoissa vanhat käsikirjoitukset, sadat, ehkä tuhannet sähköpostit.  Niissä oli asiantuntijavastauksia, kommentteja, tarkistuksia. No, valmiit kirjat ovat hyllyssä, eivät ne häviä.  Se tekemisen prosessi oli koneellani.

Ennen tietokoneita jotkut pitivät päiväkirjaa.  Minullakin taisi lapsena olla päiväkirja, eipä ole tallella. Tietokone voisi toimia varamuistina, vika on vain siinä, että siellä säilyy liian paljon roskaa ja tarpeetonta.  Pitäisi olla viisas ja tallettaa vain tärkeitä asioita.  Mutta mitäpä minä sieltä menisin kaivamaan vanhoja juttuja. Silti on haikeaa aloittaa tyhjältä pöydältä. Tämän pitäisi olla toivoa täynnä. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, nyt on pilvipalvelu, jossa kaikki pysyy tallella.  Ei tarvitse enää huolehtia koneen vaihtamisesta ja hajoamisesta.
Pilvessä on vähän kuin taivaalla - tai taivaassa. Minustakin jää ehkä samea pilvi aikanaan muistoksi minut tunteneille. Hämärässä muistot lähtevät liikkeelle. Olen nyt aloittanut muistelun. En kirjoita julkaistavaksi, vain perheelleni. On korkea aika kertoa lapsilleni, keitä heidän isovanhempansa olivat. Kaukana maailmalla on hyvä tietää, mistä on kotoisin.  En ole tekemässä sukuni ansioluetteloa, yritän kertoa millaisten ihmisten jälkeläisiä he ovat.  Se ehkä auttaa ymmärtämään myös omia piirteitään, vahvuuksia ja heikkouksia.
Olen aloittanut äitini isästä ja isoisästä.  Äidin isoisä oli määrätietoinen ja komenteleva. Samoja piirteitä löytyy myös jälkipolvista.  Vuonna 1935 kuollut isoisäni, suksitehtailija Antti Heikkilä oli kuulemma mukava mies.  Häntä ei enää kovin moni muista, mutta aluksi olin pettynyt, että onpa ohut henkilökuvaus.  Pitäisi olla jotain tarkempaa, tunnistettavampaa. 
Mutta tarkemmin ajatellen, mitä parempaa voi ihmisestä sanoa kuin että mukava ihminen. Minusta ei ainakaan kukaan ensimmäseksi adjektiiviksi nosta mukavaa. Mukava on sanana jotenkin laimea, "ihan mukava"ei ole juuri mitään. Olisi siis aika hienoa, jos 75 vuoden kuluttua joku muistaisi minut ja sanoisi:"Se oli mukava ihminen".

Ei kommentteja: